Ajattelin kirjoitella tänne blogiin kuulumisia säännöllisen epäsäännöllisesti. Jotta pääsisitte kärryille missä mennään, niin ajattelin aloittaa keväästä. Sieltä tämä jo hyvässä vauhdissa oleva kausi toden teolla käynnistyi.

Muutoksien aika koitti keväällä. Se pääsi jopa pikkaisen yllättämään, vaikka osviittaa siitä saatiin jo aiemmin, kun Marcus Sandell ja Victor Malmström päättivät kautensa hyvissä ajoin joulu-tammikuussa. Näytti siltä, että heidän uransakin tulevat päätökseen. Nopea kelaus vuoteen 2011, jolloin remmiä alkoi vetämään Janne Haarala. Seuraavana vuonna mukaan tuli Jukka Leino. Urheilijoita oli toki muitakin, mutta Victorin kanssa olimme kilpailleet jo 10-vuotiaista lähtien yhdessä. Maren kanssa olimme taas tiiviisti enemmän tai vähemmän viimeiset neljä vuotta. Kun vetelin yksin kauden viimeisiä kisoja, alkoi fiilis tästä tulevasta muutoksesta tuntumaan todelliselta.

Ensimmäisenä uutisen kertoi Jukka, jota seurasi Janne. Lopulta koko poppoo, joiden kanssa olimme kiertäneet yhdessä vähintään kolme vuotta, suurimman osan kanssa pidempään, olivat toisaalla.Yhteensä ympäriltä vaihtui seitsemän ihmistä. Oli aika muutoksen.

Ensimmäisenä ”uutena” (toki hän oli entuudestaan tuttu) henkilönä mukaan tuli Petri Tuomikoski, joka on päävastuussa valmentamisesta nykyään. Seuraava tärkeä palanen täytettiin, kun huoltomieheksi tuli Chofi. Viimeinen puuttuva palanen löytyi, kun fysiikkavalmennuksen päävastuun otti hyppysiinsä Harri Yrttiaho(sahatraining.fi). Tällä porukalla alkoi uuden kauden rakentaminen toukokuun puolesta välistä lähtien.

Harrin tuomat uudet metodit ja Helsingin tuomat uudet treeniympäristöt tuottivat aluksi päänvaivaa. Ei ollut enää sitä tuttua ja turvallista, mihin olin tottunut Vaasassa. Aivan oikein, osoite vaihtui myös tässä samalla Vaasasta Helsinkiin. Toki tämä muutos on jo ”vanha”, mutta ensimmäinen kesä pääkaupungissa kuitenkin. Kun olin selvittänyt alun tietämättömyyden, ja kaikki nurkat rupesivat tulemaan tutuiksi, oli aika työn.  Rytmi oli tuttu, arkena kaksi treeniä, lauantaina yksi ja sunnuntaina sai levähtää. Sillä kaavalla mentiin sieltä toukokuun puolesta välistä aina elokuun alkuun, kunnes oli aika laittaa sukset takaisin jalkaan.

Nämä kevään muutokset eivät tulleet kuitenkaan itsestään. Läpi kesän pyörittelin ja pohdin laskemista, treenaamista ja oikeastaan kaikkea. Teenkö oikein, mitenköhän tässä käy, osaanko vielä laskea jne. Kaikki tämä johtui siitä, että ei ollut sitä tuttua ja turvallista ympäristöä, johon oli vuosien aikana tottunut. Onneksi taustalla on pysynyt yksi henkilö, Tuomas Uotila. Hän pitää suunnan selvänä, mihin mennään. Sieltä tulee tarkat ohjeet, että teenkö näin, vai noin. Onnekseni huomasin, että alppihiihto ei ollut kesän aikana muuttunut miksikään. Kun kärjet osoittivat alaspäin, oli aika aloittaa laskukausi.

‍

-Samu

‍