Joulukuu

10/1/2019

67 tuntia matkustamista, 30 päivää, 13 treenipäivää, 11 hotellihuonetta ja 6 kilpailua. Siinä vähän numeroita joulukuun kiertueesta, joka alkoi marraskuun lopulla Amerikasta. Aspenissa treenasimme yhdessä norjalaisten kanssa viikon päivät ennen Beaver Creekin maailmancupia. Aspen ei ollut täysin uusi tuttavuus, kun kerran olen siellä aikaisemmin ollut. Tyylikäs pieni kaupunki, jossa puitteet ovat kunnossa.

Beaver Creekistä alkoi tämän vuoden maailmancupin suurpujottelukilpailut. Odotukset kilpailuun lähdettäessä olivat tietysti kovat, kun alla oli onnistunut syksy treenien osalta. Pienet harmaat pilvet eivät tuntuneet haittaavan vielä silloin. Noh, kuinkas sitten kävikään. Kilpailu päättyi keskeytykseen, joka ei tietenkään mieltä lämmittänyt millään tapaa. Valdiseren kilpailu oli kuitenkin edessä jo viiden päivän päästä, joten aikaa ei itsesäälille ollut. Aikaa ei myöskään ollut niille ilmestyneille harmaille pilville, joiden väri pysyi samana.

Valdiseressä meno kuitenkin tuntui jo paremmalta, vaikka tulos ei seurannut. Oli aika yrittää puhaltaa pilviä sivuun harjoituksissa. Kolme kohtalaista harjoitusta toi kaivattua auringonpaistetta ennen Alta Badian kilpailuja. Yksi suuri puhallus olisi kuitenkin vielä tarvittu puhaltamaan loputkin pilvet pois. Valitettavasti sitä ei kuitenkaan tullut. Itse kilpailu Badiassa oli jonkinlainen pohjanoteeraus. Mikään ei tuntunut toimivan. Nuo tilanteet vetävät kyllä nöyräksi. Nöyryyttä haettiin vielä lisää, kun kaksi seuraavaa päivää kuluivat Europacupin kisoissa. Siellä matka jäi kesken molempina päivinä, kun laulukuoro kutsui ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Vielä viimeinen rutistus oli edessä, neljäs kilpailu neljään päivään. Uusi tuttavuus Saalbach toimi näyttämönä kauden neljännelle maailmancupin suurpujottelulle. Ihmeen kaupalla sain kerättyä ne pienet jäljellä olleet ilon ja energian rippeet samaan koriin vielä kerran kilpailemista varten. Sekään ei kuitenkaan riittänyt. Kermana kakun päälle suksi irtosi kesken laskun, joten siitäkään ei sitten tullut just yhtään mitään.

Kokonaisuutena reissu oli hyvinkin huono. Kilpailuja kun analysoi jälkeenpäin, siellä oli yksittäisiä ongelmia, mutta myös paljon samoja ongelmia kisasta riippumatta. Laskeminen ei ollut sillä tasolla, kuin sen pitäisi olla pienen pieniä valon pilkahduksia lukuunottamatta. Tyytyväinen olen siihen, miten tiimi toimi näinkin synkkinä hetkinä ja itse käsittelin myös nämä pettymykset hyvin.

Matka, se on kesken!!

Ja ne pilvet, olisivatko ne vihdoin poissa? Mene ja tiedä.

-Samu

Writer
Samu Torsti
Back to the blog